Murano-maljakko sisustuksessa: mitä kannattaa tietää ennen ostoa
Muranon lasiteollisuuden historia alkaa vuoden 1291 doogenpäätöksestä, jolloin Venetsia siirsi kaikki lasimestarit mantereelta erilliselle saarelle. Syy oli käytännöllinen: tulipaloriskin hallinta ja lasinvalmistuksen ammattisalaisuuksien suojaaminen. Tämä pakkosiirto synnytti suljetun ammattikastin, joka kehitti 700 vuoden aikana tekniikoita, joita ei ole pystytty täysin kopioimaan teollisesti. Muranon tyyliset lasimaljakot kantavat tätä historiaa — mutta markkinoilla on paljon vaihtelua, ja laatu näkyy hinnassa.
Muranon lasinpuhallustekniikat, jotka erottavat aidot maljakot massatuotannosta
Kolme tekniikkaa määrittää Muranon lasitaiteen ytimen. Latticino eli filigraanilasi syntyy upottamalla ohuita värillisiä lasitankoja lasimassan sisään ennen puhaltamista — tuloksena on geometrisia säieverkostoja, jotka kulkevat läpi seinämän. Yksinkertaisimmat mallit sisältävät 8–12 säiettä, monimutkaisimmat yli 40. Murrine-tekniikassa lasitangoista leikataan poikkileikkauksia, jotka tuottavat kukka- tai tähtimäisiä kuvioita; tunnetuimmat näistä ovat millefiori-kuvioiset maljakot. Sommerso puolestaan tarkoittaa ”upotettua” — lasikerroksia eri väreissä päällekkäin, mikä luo syvyysvaikutelman ilman pintakäsittelyä.
Aventuriinilasi on oma lukunsa: kuparioksidijauhe sekoitetaan lasimassan joukkoon hallituissa olosuhteissa, mikä tuottaa kultakimalluksen. Prosessi on herkkä ja epäonnistuu herkästi, minkä vuoksi aito aventuriini-lasimaljakko on selvästi kalliimpi kuin kullanvärinen pintakäsittely.
Venini, Barovier & Toso ja muut nimet, joilla on merkitystä
Barovier & Toso on yksi vanhimmista toimivista lasitaloista maailmassa — suvun lasityö Muranolla dokumentoituu 1300-luvulle. Nykyinen yhtiömuoto syntyi 1936 Barovierin ja Toso-sukujen yhdistyessä. Venini taas perustettiin 1921, kun milanolainen asianajaja Paolo Venini osti Muranon lasitehtaan ilman alan taustaa ja palkkasi arkkitehtejä ja taiteilijoita suunnittelijoiksi — tämä oli radikaali valinta tuolloin. Carlo Scarpa toimi Veninille vuosina 1932–1947 ja toi tuolloin muotoiluun arkkitehtonisen pinnanrakentamisen, joka poikkeaa venetsialaisen koristeluperinteen ornamentaalisuudesta. Nämä kaksi taloa kertovat, mistä nykymallien innoitus tulee.
Vuodesta 1994 lähtien aito Muranon lasi voi kantaa Vetro Artistico® Murano -tavaramerkkiä, jonka myöntää Veneton alue. Merkki ei takaa yksittäisen maljakon taiteellista tasoa, mutta varmistaa valmistusmaan. Murano-tyylinen maljakko ilman tätä merkkiä on valmistettu muualla — se voi silti olla laadukas, mutta hinnassa sen pitäisi näkyä.
Murano-maljakon valinta käyttötarkoituksen mukaan
Pieneen tilaan — kaapetin reunalle, ikkunalaudalle tai kylpyhuoneeseen — soliflora-maljakko tai kapeakaulainen 15–25 cm korkea malli toimii parhaiten. Sen ei tarvitse olla massiivinen; värin voima riittää. Koboltinsininen sommerso-maljakko mustanpähkinäisellä hyllyllä on toimiva yhdistelmä, jossa kontrasti tekee työn ilman ylimääräistä somistusta.
Isompaan tilaan, olohuoneen sivupöydälle tai eteisen konsolille, toimii 30–50 cm korkea malli, jossa on riittävästi massaa ja muotoa pärjätäkseen yksin. Tällaisessa koossa lasia kannattaa katsoa valon suhteen: eteinen ilman luonnonvaloa ei tee oikeutta läpikuultavalle lasiselle, kun taas olohuone, johon aurinko osuu iltapäivällä, muuttaa sommerso-maljakon kuin eläväksi.
Matala, leveäsuu maljakko (alle 20 cm): kukka-asetelmiin, missä varsi on lyhyt tai kukka tarvitsee tukea leveitä lehtiä varten Korkea, kapeakaulainen maljakko (yli 35 cm): pitkävartisille kukille kuten tulppaaneille, gladioluksille tai pajunoksille — toimii myös ilman kukkia veistoksena Pyöreä, täyteläinen muoto: sisustuksellinen objekti itsenäisesti, ei tarkoitettu kukkavesipitoisen käyttöön jos pohja on kapea
Murano-maljakon puhdistus ja pitkäaikainen hoito
Lasi ei kestä lämpöshokkia. Älä kaada kuumaa vettä kylmään maljakkoon etkä päinvastoin — halkeama syntyy helposti, etenkin paksuseinäisessä sommerso-mallissa. Pesu käsin haalealla vedellä ja miedolla astianpesuaineella riittää. Ei astianpesukonetta koskaan: koneen kuumuus ja kemikaalit haavoittavat pintakäsittelyjä ja voivat tehdä mattapintaiseksi sellaisen, mikä oli alun perin kiiltävä.
Aventuriini- ja kultakoriste-elementit kuivaa pehmeällä nukkaamattomalla liinalla heti pesun jälkeen — kosteus jääminen pinnoille voi aiheuttaa mattaantumista ajan myötä. Murrine-kuvioisten maljakoiden pinnan saumakohtiin kerääntyy pölyä; pehmeä maalarinsivellin toimii parhaiten näiden puhdistamiseen ilman naarmuttamista.
Hinta, laatu ja keräilyarvo
Laadukkaiden Murano-tyylisten maljakoiden hinnat alkavat noin 40–80 eurosta yksinkertaisissa malleissa, joissa on puhallettu muoto ja yksi tekniikka. Aidoissa Muranon saarella valmistetuissa, merkityissä kappaleissa hinnat alkavat 200 eurosta ja nousevat helposti yli 1 000 euron monimutkaisimmissa latticino- tai millefiori-töissä. Antiikkiset Venini- tai Barovier & Toso -maljakot huutokaupoissa liikkuvat useimmiten 500–5 000 euron välissä riippuen suunnittelijan nimestä, tekniikasta ja kunnosta.
Keräilyarvoa on maljakoilla, joissa on dokumentoitu valmistaja, tunnistettava tekniikka ja hyvä kunto. Tavalliset nykytuotantoiset Murano-tyyliset lasimaljakot eivät yleensä nouse arvossa — ne ovat sisustusesineitä, ei sijoituksia. Jos keräily kiinnostaa, kannattaa etsiä signeerattu tai numeroitu kappale ja säilyttää alkuperäinen pakkaus sekä mahdollinen provenienssi-dokumentaatio.
